LAULUJA  Mie tulen takasii viel, Inkerini armain! http://fi.wikipedia.org/wiki/Inkeri http://en.wikipedia.org/wiki/Ingria
Karttoja
Aiheesta muualla
Itku Inkerille (otteita) Salomailla Ingermaamme, korven kaidan kainalosta, kymmen kurkisti kyläistä, taloin harvoin häämötteli, keitaanamme raikkahana, tukipylväänä tapaimme, vallina vasten vierahia, muurina oman elomme. Kylä yksi kuin pyhättö, sees kuin lähde kalliosta, kaupunkeihin kulkematon, raharäähköin rikkomaton, Korpikyläksi sanottu, Korpelaksikin nimetty. | 19.02.10 Täs alotin kääntämää (läns)kupantsoiselle murrélle Johanneksen evankeljumii. Ko tahot oppii inkerinsuometta, ne täst saap vinkkilöi muihekkii murreloihe. Käännökses muun lisäks käytän kreikankielistä Uutta Testamenttii. Johanneksen evankeljumi Ensimäine luku 1. Ens-alkuu ol’ Sana, ja Sana ol’ Jumalal, ja
Sana ol’ Jumala. 2. Hää ol’ ens-alkuu Jumalal. 3. Kaik ono syntynt Hänen
kauttaa ja ilman Hänettä ei uo syntynt mittää, mikä ono syntynt. 4. Hänes ol’
elämä ja elämä ol’ ihmesiin valkija. 5. Valkija paistaa pimjäs, eikä pimjä
saant Sitä valtahee. 6. Ol’ mies Jumalan laittama, hänen nimmeese ol’ Johannes.
7. Tämä tul’ totistammaa, totistaaksee valkijast, jot kaik uskojaisiit hänen kauttaa. Ei hää olt see valkija, a hää tul’ totistammaa valkijast.
9. Totine valkija, mikä paistaa jok’ainovall' ihmeselle, ol’ tulollaa
maailmáhe. Maailmas Hää ol’ ja maailma ol’ Hänen kauttaa syntynt, mut maailma
ei tuntent Häntä. Hää tul’ omillee, mut Hänen ommaase eivöt ottaneet Häntä
vastaa. 12. Mut kaikille, kutke ottiit Häntä vastaa, Tämä anto oikuuven tulla
Jumalan lapsíks, niille kutke uskoot Hänen nimehee, 13. kutke eivöt verést, eivötkä
lihan himóst, eivötkä miehen tahóst, a Jumalast sikisiit. 14. Ja Sana tul’ liháks
ja jäi elämää keskuuvehemmo, ja myö katselimmo Hänen kirkkuuttaa, kuin Isän
ainovan kirkkuutta, täynää armoo ja tottuutta. 15. Johannes totistaa Hänest ja
ono huutant sanojen: Tää ono Kest sanoin: Miun jälestäin tulevaine ono olt miun
eelläin, mitävart ol’ minnuu ennempää. 16. Ja Hänen täyttyyvestää myö kaik
saimmo, keral armoo armon síjjaahe. 17. Mitävart lak annettii Mooseksen kautta,
armo ja tottuus tul’ Jeessuksen Kristuksen kautta. 18. Jumalaa ei kukkaa konsaa
uo näht - Isällää olevaine ainova Poika, Hää kerto. 19. Ja tää ono Johanneksen
totistus, ko juutalaiset laittóit hänelle Jerusalemast pappilói ja
leeviläisii kysymää tält: Kuka sie uot? 20. Ja tunnust’ eikä kieltänt, tunnust’:
En mie uo Kristus. 21. Ja kyssýit hänelt: Kuka sit? Uotk sie Eljas? Tää sano:
En uo! - Uotk sie prohveetta? Tää vastas: En! 22. Nuo sannóit sit hänelle: Kuka
uot, jot antaisimmo vastuuksen meitä laittaneille, mitä sanot itsestäis? 23.
Tää sano: Mie uon huutavaisen ään’ erämaass’: pankaa kohallee
Herran tie, ninku sano prohveetta Jesaja. 24. Ja laitetut olliit variseuksii.
25. Ja kyssýit hänelt ja sannóit hänelle: Mitä-vart sit ristit, jos sie et uo
Kristus, etkä Eljas, etkä prohveetta? 26. Johannes vastas heille sanojen: Mie
ristin veel, mut tein keskellännö seisoo See, Ketä työ ettö tunne, 27. Hää tulloo
miun jälestäin, see Kuka ono olt miun eelläin, Kenen santaal’lóin remelii mie
en uo arvokas irrottammaa.
Литература
|
Church of Kupanitsa |
Inkeri Ингрия Ingria |
